Pyhtään Lintuhoitolan
TehtäväLain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Toiminnallaan Lintuhoitola osaltaan mahdollistaa ja tukee luonnon- ja eläinsuojelulain, sekä metsästyslain sisältämän auttamisvelvoitteen toteutumista lähialueella, lähimaakunnissa ja laajemmaltikin Suomessa. Loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitopaikkoja on Suomessa vain muutamia ja ainoastaan kaksi pääsääntöisesti lintuihin keskittynyttä yksikköä. Tämä korostaa Pyhtään Lintuhoitolan erityisroolia loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitoverkostossa. Ilman alueella toimivaa hoitolaa, ja kuljetusmatkojen pidentyessä, valitettavan usein loukkaantunut yksilö päädyttäisiin lopettamaan, vaikka osaa linnuista pystyttäisiin onnistuneesti auttamaan. Tilanne on vastoin niin eläin- kuin luonnonsuojelulain normeja, eettisesti arveluttavaa ja ennen kaikkea pidemmällä aikavälillä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta vahingollista. Vahingoittuneiden lintujen määrät ovat vuosittain huomattavia ja suunta on kasvava. Tämän kehityksen rinnalla kulkee lintulajistoamme laajalla ja merkittävällä tavalla koskeva uhanalaistuminen. Kokonaiskuvassa asianmukaisten hoitopaikkojen puuttumisella on huomattava negatiivinen vaikutus lajien elinvoimaan.
Pyhtään Lintuhoitola ja
lakisääteisen tehtävän toteuttaminen
Eläinsuojelulaki, luonnonsuojelulaki sekä metsästyslaki sisältävät säädöksiä luonnonvaraisten eläinten auttamisesta. Pyhtään Lintuhoitola toteuttaa lainsäädännöllisesti asetettua auttamisvelvoitetta.
Eläinsuojelulaki velvoittaa, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä tulee pyrkiä auttamaan tai huolehtia, että se saa asianmukaista hoitoa. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta, eläin on joko lopetettava tai huolehdittava siitä, että se lopetetaan nopeasti ja kivuttomasti. Asiantuntijan apua on käytettävä silloin, kun oma osaaminen eläimen tilan ja avun tarpeen arviointiin ei riitä. Yleinen eläinsuojelulain velvoite auttamisesta pätee kaikkiin luonnonvaraisiin eläimiin lajista riippumatta. Samankaltainen auttamisvelvoite on säädetty myös luonnonsuojelulaissa sekä metsästyslaissa. Luonnonsuojelulaki velvoittaa loukkaantuneiden rauhoitettujen, ja metsästyslaki riistaeläinten ja rauhoittamattomien eläinten auttamiseen.
Pyhtään Lintuhoitola yhdessä muiden luonnonvaraisten hoitopaikkojen kanssa toteuttaa edellä mainituilla laeilla asetettua auttamisvelvoitetta. Ne ensinnäkin tarjoavat konkreettisen paikan, jonka puoleen ihmiset voivat kääntyä sekä neuvoa kysyäkseen että toimittaakseen apua tarvitsevan eläimen. Tätä kautta hoitolat ovat keskeinen osa lain velvoitetta auttamaan pyrkimisessä. Luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneissä hoitoloissa on eläinten hoitamiseen vaadittava erityisasiantuntemus sekä tarvittavat toimitilat, jotka takaavat asianmukaisen hoidon. Hoitolat vastaavat lain velvoitteeseen myös siltä osin, että ne pystyvät arvioimaan eläimen tilan sekä avun tarpeen.
Loukkaantuneet eläimet tarvitsevat jatkohoitopaikan. Eläinlääkärien apu ei yksin riitä, koska heillä ei ole kapasiteettia pitää eläimiä ensiavun jälkeen. Auttaminen on kokonaisvaltainen käsite, johon kuuluu ensiapu, hoito ja kuntoutus. Pyhtään lintuhoitolan toiminta on jo vuosien ajan osoittanut, kuinka loukkaantuneita lintuja on mahdollista auttaa ja kuntouttaa niin, että ne voivat palata takaisin luontoon. Usein linnun toipumiseen tarvitaan riittävän pitkä lepo ja hyvä ravinto. Kuntoutuminen on aikaa vaativa prosessi.
Luonnonvaraisten eläinten hoitopaikkojen puute saattaa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa säännönmukaiseksi toimintamalliksi uhkaa muodostua eläimen lopetus. Tällainen tilanne on monessa mielessä ongelmallinen. Lain mukaan loukkaantunut eläin tulee lopettaa, jos eläin ilmiselvästi kärsii ja sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta. Lopetukselle asetetut selvät rajapintaehdot korostavat auttamista ja auttamiseen pyrkimistä ensisijaisena vaihtoehtona. Sellaisissa tapauksissa, joissa eläimellä olisi hoidon kautta mahdollisuus selvitä, lopetus on ristiriidassa niin eläin- ja luonnonsuojelulakien kirjaimen ja hengen kanssa. Se on myös vastoin modernia eläinoikeusajattelua, sekä moraalisesti ja eettisesti hyvin arveluttavaa. Lakien sekä arvojen lisäksi tulee huomioida matalan lopettamiskynnyksen ongelmallisuus myös luonnonsuojelullisesta näkökulmasta. Suurin osa hoitoa tarvitsevista eläimistä on vahingoittunut tavalla tai toisella ihmisen toiminnan takia, ja loukkaantumisten määrä vuosittain on huomattava. Loukkaantumisten lisäksi ihmisen toiminta on ajanut linnut ahtaalle sekä maalla että merellä. Hätkähdyttävän moni lintu on uhanalainen.
Kuka on vastuussa
luonnonvaraisten eläinten hoidosta?
Luonnonvaraisten eläinten hoitopaikat toteuttavat lakisääteistä tehtävää, eikä valtion vastuuta poista nykyisen lain epäkohta vastuutahon kirjaamatta jättämisestä. Kaikilla luonnonvaraisilla eläimillä lajista riippumatta on yhtäläinen oikeus ihmisen apuun ja hoitoon tarvittaessa.
Ongelmana on, että voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole kuitenkaan säännöksiä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä (eli kenelle näiden hoitopaikkojen järjestäminen ja kustannukset kuuluvat).
Ympäristöministeriön asettama työryhmä jätti esityksensä luonnoneläinten hoitojärjestelmäksi jo vuonna 1994. Mietinnössä todettiin, että luonnonvaraiset eläimet ovat valtion omaisuutta. Valtion tulisi näin kustantaa eläinten hoitotilojen rakentaminen ja hoitokulut. Ympäristöministeriön asettaman vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitojärjestelmätyöryhmän mietinnön (1994) mukaan luonnonvaraisten eläinten hoitoa tulisi jatkaa siten, että hoitopaikkoina toimisivat eläintarhat sekä paikalliset hoitolat, sillä näissä paikoissa on luonnonvaraisten eläinten hoitoon tarvittava asiantuntemus. Vastuukysymykseen ei ole edelleenkään saatu muutosta lakitasolla. Valtio siis näyttää pesevän kätensä vastuustaan, vaikka tässä mielessä luonnonvaraiset eläimet valtiolle kuuluvatkin. Tavoitteena tulisikin olla eläinsuojelulain uudistaminen niin, että siihen kirjataan selvät vastuutahot. Valtion ja kuntien tulisi ottaa riittävää vastuuta luonnon eläinten hoidosta.
Eläinsuojelulain (247/1996)
14 §:ssä todetaan, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 41 §:n mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä pyrittävä auttamaan. Myös metsästyslaki sisältää auttamisvelvoitteen koskien riista- ja rauhoittamattomia lajeja.
Todellisuus
tällä hetkellä
Tällä hetkellä auttamisvelvollisuuden käytännön toteuttaminen on vain muutaman luonnonvaraisten eläinten hoitoon erikoistuneen toimijan varassa. Pyhtään Lintuhoitola kantaa vastuuta luonnonvaraisista eläimistä huolehtimisesta ilman asianmukaista ja pitkäjänteistä valtion rahoitusta. Toiminta onkin yksityisten ihmisten sekä säätiöiden ja yritysten tuen varassa. Tulevaisuus on epävarma. Valtionavustuksen kokonaismäärärahoja luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen pitää pystyä nostamaan, jotta hoitoloiden tulevaisuus voidaan turvata ja niitä olisi Suomessa riittävä määrä.
Tarve on sitäkin suurempi. Lintuhoitolan kapasiteetti ja voimavarat ovat olleet äärirajoilla. Viime vuodet ovat osoittaneet, että apua tarvitsevien loukkaantuneiden lintujen määrä kasvaa koko ajan. Suurelta osin loukkaantumiset johtuvat helposti todennettavasta ihmisen toiminnasta, josta myös ilmastonmuutos vaikuttaa omalta osaltaan auttamistarpeeseen. Autettujen ja vapautettujen lintujen määrässä arvioiden Pyhtään Lintuhoitolan vaikutus on erittäin suurta niin auttamisvelvoitteen kuin luonnonsuojelullisistakin näkökulmista. Kasvaneeseen avuntarpeeseen vastaamisen lisäksi Pyhtään Lintuhoitolan vaikutusalue on myös maantieteellisesti suuri (yli sen keskeisimmän toimialueen), koska yhteydenottoja tulee valtakunnallisesti sekä myös eläinsuojeluyhdistyksiltä. Lintuja tuodaan ja ohjataan Pyhtäälle kauempaakin Suomea.
Lintu pulassa -päivystys
Puh. 040 518 8976
Lahjoitustilinumero:
FI05 5172 0220 2323 43
Viitenumero: 1012
Rahankeräyslupa: RA/2021/574
Rahankeräyksellä kerätyt varat käytetään loukkaantuneiden lintujen, siilien ja oravien hoidosta aiheutuviin kuluihin ja niiden ruokintaan.
T-paita 25 €
Pipo 20 €
Kangaskassi 15 €
Katso kaikki fanituotteet ja osto-ohjeet kaupastamme!